Aamusta lahdimme ajelemaan vuorille tarkoituksena menna katsomaan vuoria laskettelualueelta. Medeo-luisteluareenan kohdalla on tietoita, emmeka paasseet suoraan ajamaan areenan editse, vaan kaarsimmekin vasenta puolta ylos. Ajattelin kuskin vain pysahtyvan eraalle tasanteelle, jotta voisimme ottaa valokuvia. Kuski naytti meille, etta voisimme kiiveta portaat ylos...ja niita portaita riitti ja riitti..jossakin vaiheessa joku oli kirjoittanut portaaseen lukemat 590 ja 149 ja nuoli ylospain. Paivan liikuntatuokio : ).

No pyysin kuskia ajamaan ylatasanteelle, missa portaat paattyvat, mutta han ilmaisi, etta tie on poikki. Hieman ihmettelin, silla muitakin autoja nakyi ylhaalla menevan. No han ei halunnut ajaa mutkittelevia teita ja rasittaa autoaan.

Tasta kipuaminen alkaa...

...ja jatkuu...

jatkuu...

Tama kaveri tuli aika reippaasti ohitsemme, vaikka kantamustakin oli mukana.

Valilla katselimme tulosuuntaan.

Portaat sen kuin jatkuivat.

Vihdoinkin ylhaalla.

Alhaalla jaaton luisteluareena odottelee pakkasia.

Meillapa ei sattunut olemaan mukana mitaan, minka olisimme voineet jattaa merkiksi kaynnistamme.

Hevoset eivat valittaneet vierilijoista.

Alaspain tulo olikin huomattavasti helpompaa, ja kun paasimme alatasanteelle, niin kyllapa jalat tutisi. Alhalla oli huomattavasti lampimampaa kuin ylhaalla...ylhaalla kavi kylma viima.

Poislahteissamme olimme tormata laumaan lehmia, jotka taapersivat keskella tieta.

Toimiston kautta lounaalle. Simo halusi vieda Tanjan venalaiseen ravintolaan syomaan soljanka-keittoa ja sasliklihaa. Viihtyisa paikka, mika oli koristeltu venalaisin esinein.

Valittajamme ilmoitti tulevansa iltapaivalla, joten taas oli kiire takasin. Roskismiesten piti tanaankin tulla tyhjentamaan roskikset...mutta eipa nakynyt...auto oli kuulemma rikkoontunut...

Kaupungin korkein rakennus Marriot-hotelli on lahes valmis. Hotelli on saanut rakentamiselle erikoisluvan. Liekohan niin, etta lasiseinat kestavat mahdollisen maanjaristyksen aikana ehjina.