Kantapaikaksi voisi ehka jo sanoa erasta ruokapaikkaa, silla olemme siella kayneet useasti...eilen lounaalla, tanaan lounaalla...mutta mikas siella kaydessa, kun ruoka maistuu tuossa paikassa. Siina seurasin muita lounastelijoita, jotka kerkesivat vaihtua tunnin aikana moneen kertaan...muilla ei tainnut olla tunnin ruokatuntia...hih.

Eilen illalla Simon tultua hotellille sanoi, ettei han ole pelannyt kenenkaan kyydissa niin paljoa, kuin tullessaan toista kotiin. Kyydittajana oli toimistosta hieman iakkaampi naishenkilo, jolla on kortti ollut vasta kolmisen kuukautta. Ja tanaan kulkiessani tuo tuli mieleeni, silla eraassa risteyksessa oli jalleen lahelta piti tilanne, ettei pari autoa olisi olleet nokikkain. Risteykset ovat pahoja paikkoja, autot ajavat melko kovaa ja ajavat risteyksen yli vanhoilla vihreilla. Tama puoltaa sita, etta tulevan automme pitaa olla turvallinen.

Aamulla oikein nauratti, kun Simo meinasi jaada jumiin kenkineen sangyn ja lipaston valiin. Huoneemme on todella pieni, lattiatilaa ei juurikaan ole...
1892953.jpg

Taytyy varmaankin kohta lahtea ulos aamupalalle. Alkaa jo kyllastyttaa joka aamuiset lihapullat, perunaviipaleet, kanapalaset, vakevat salaatit, isot kurkun- ja tomaatinpalaset, kuiva leipa, taytetyt letut.  Eihan sita pitaisi valittaa, mutta kun samat antimet ovat  joka paiva jokaisella aterialla.