Hotellin edessa olevia ruusuja. Ruusut maksavat kukkamarketilla 2 euroa kappale...aina kalliita, kun vertaa hintaa Shanghain ruusuihin, joita sai 20 kappaletta 2 eurolla.


Matkalla vuorille. Tie oli kiemurtelevaa, tiukkoja kaannoksia oikealle ja vasemmalle ja paikoitellen hieman kapeatakin. Kapeutta lisasi lukuisat ulkoilijat ja maastopyorailijat.


"Medeo", joka on maailman suurin  pikaluistelu areena  paikka missa on tehty maailmanennatyksiakin.






Vuorten rinteille on rakenteilla kaapelivaunurata, jonka pitaisi valmistua ensi vuonna. Nakymat tulevat olemaan mahtavat vaunuita katsottuna.


Naita mainoksia oli kukkulalle mennessa muutamia.

Pysahdyimme laskettelukeskukseeen  nimelta "Chimbulak". Paikka sijaisee 2200 m meren pinnan ylapuolella ja 25 km Almatyn keskustasta etelaan. Keskus on myos keski-Aasian suosituin laskettelualue. Lasketteluaika on marraskuusta huhtikuuhuun.


Rakennus on ravintola, jossa mekin kavimme lounaalla. Olimme paikan ensimmaiset lounasvieraat. Poislahteissamme huomasimme paikalle tulleen eraan pariskunnan.


Ravintolan nimi "Irbis", joka on suomeksi kaannettyna lumileopardi.


Vuoret ovat haikkaajien suosiossa. Varustus oli aikamoinen...lumikengista lahtien. Talvella laskettelu on nro 1. Ilma oli raikas ja voi sita hiljaisuutta. Hevosia nakyi vuorten rinteilla vapaina ja kyllahan tuon hevosten olemassoolon huomasi lukuisista ruskeista kasoista.



Kukkuloita alas kaupunkiin tultuamme, kavimme katsomassa paikallista "wet markettia". Paikasta on meita varoitettu monet kerrat, etta laukkua ei pitaisi ottaa sinne mukaan jarahapussista pitaa pitaa hyva huoli, silla paikassa pyorii lukusia taskuvarkaita. Torilla oli paljon tavaraa... pahkinoita, mausteita, hedelmia, vihanneksia, kukkia, 'tuoretta" lihaa ja valmiita ruokia, joista meille sanottiin, ettei niita pitaisi sielta osta...joku on tainnut saada valmisruista vatsanvaanteita.

Markkialuella oli myos myytavana vaatteita, kenkia ja laukkuja. Aivan samanlainen feikkimarkkinapaikka , kuin oli Shanghaissa, ehkapa ainoa ero oli, ettei kukaan huutanut korvaan tai vetanyt kadesta.

Vuorilla kaynnin ja wet markettiin tutustumisen jalkeen lahdimme viela kavelemaan. Loysimme viikko sitten etsimaamme kahvilan ja totesimme kuin yhdesta suusta, etta olemme tuon kahvilan ohi kavelleet monet, monet kerrat.


Tassa jalleen eras vesisuihku. Takana oleva rakennus nayttaa aivan sairaalalta, mutta lahemmaksi rakennusta mentaessa seinassa lukeekin Alma Ata-hotelli.


Kuuluisia merkkeja. Tahan kauppaan ei niin vaan mennakkaan. Sisalle paasee ainoastaan soittamalla ovikelloa.


Entinen parlamenttirakennus kommunismiaikaan.


Taman tyylisia patsaita loytyy lahes jokaisesta puistosta.


Yla- ja alakuvassa eraan jo lopetetun ravintolan ulkoseinassa olevia maalauksia.


Tanaan saa oli jotekin erilainen kun muina paivina. Takasin hotellille paastyamme selkamme olivat kavelyn jaljilta kosteat.