Taytyykin viela kertoa matkasta Suomeen.

Heratys oli aamulla klo 3,00, silla lento Almatysta Moskovaan oli klo 6,05. Kazakstanin oma lentoyhtio Air Istana  sai meilta kylla plussaa, vaikka paikalliset eivat letoyhtiota arvosta. Kone oli siisti ja henkilokunta hoiti hommansa todella hyvin.

Almatyn kentalla Simon passintarkastus kesti todella kauan koneen temppuilessa. Vyo piti ottaa pois turvatarkastuksessa. Lentokenttavirkalijat kuuluttivat ainoastaan venajaksi ja hieman siina katselimme, etta mitakohan oikein tapahtuu, silla vaki liikehti kohti porttia. Opastalulla ei lennon kohdalla ollut mainintaa, etta olisi pitanyt menna portille odotavaan bussiin. Hiukan myohemmin eras poikavirkalija jalleen tuli huutamaan kovaan aaneen ja tunnistimme saman "Moskova", joten seurasimme kaveria ja eraalta toiselta matkustajalta viela varmistelimme, etta olemme todellakin menossa oikeaan koneeseen. Ihmetelimme bussille paastyamme, kun siella oli jo vaikka kuinka paljon ihmisia, juuri he jotka hiukan aikaisemmin jo olivat seuranneet virkailijaa. Silloin  emme vain saaneet selvaa mita kaveri sanoi.

Lento Moskovaan kesti 4,5 tuntia. Saimme onneksi buukattua laukkumme suoraan Helsinkiin, joten Moskovassa saimme kaveltya suoraan transit tiskille. Siella  jouduimme odottelemaan melko kauan Finnairin tiskin aukeamista. Meita oli kolme henkiloa, jotka olivat jatkolennolle menoissa ja meidat saatettiin kolme virkailijan voimin jalleen kerran odottavaan bussiin. Bussimatka oli todella pitka terminaalista 1 terminaliin 2. Jouduimme viela odottelemaan kuumassa bussissa vaikka kuinka kauan ennenkuin paasimme terminaaliin sisalle. Turvatarkastukset olivat Moskovassa todella tarkat, kengat ja vyot piti riisua ja laukut katsottiin lapi. Lopultakin olimme Finnairin koneessa ja matkalla Helsinkiin. Lento kesti puolisentoista tuntia.

Kaiken kaikkiaan olimme matkalla, Astanasta Helsinkiin, 9 tuntia.