Kaksi kuukautta vierähti nopeasti ja nyt olemme jälleen Almatyssa. Jouduimme siirtämään lähtöämme muutaman kerran viisumien takia. Alun pitäen meillä oli lento Riikaan sunnuntaina 31.8., ja olisimme siellä hoitaneet viisumit, mutta saimmekin kuulla, että Kazakstanin konsulaatti/suurlähetystö onkin kiinni syyskuun ensimmäisen viikon. Lähetimmekin sitten passit Riikaan pari viikkoa sitten postin kautta ja saimme passit takaisin vasta tämän viikon maanantaina ja olisimme päässeet matkaan tiistaina....mutta...mutta...kuinkas ollakaan viisumien alkamispäiväksi oli merkattu 4.9., joten jälleen piti lentoja siirtää päivälla. Siirto vain ei noin pienellä varoitusjalla ole helppo, silla lennot mm. Riikan kautta olivat aivan täysiä. Moskovan kautta lentäessa, meillä olisi pitänyt kuulemma olla myös venäjän viisumi, mikä kuulostaa hieman kummalliselta, sillä maihin emme olisi menneet. Lopultakin lennolla Amsterdamin kautta KLM:llä olisi paikkoja. Ensin väärään suuntaan 2.5 tuntia..hmmmm...1.5 tuntia kentällä ja 5.5. tunnin lento Almatyyn. Mutta itse asiassa tämä reitti tuntuikin oikein mukavalta. Amsterdamin kenttä on siisti verrattuna mm. Moskovan kenttään, joten siellä oli mukava kierrellä ja katsella kauppojen antia.

KLM:n lennosta jäi mukava maku. Palvelu hyvää ja kone siisti. Matkamuistoksi saimme vielä ennen laskeumista Almatyyn posliinisia "Hollantilaistaloja"...samoja, joita Simo jo 90-luvulla toi kotiin matkoiltansa.

Lento oli hieman etuajassa, joten jouduimme hetken aikaa odottelemaan hakijaamme. Passin tarkastuksessa tosin aikaa meni, sillä laitteet temppuilivat..aivan kuten kesäkuussakin...joten ajattelimme siinä jonossa, että kaveri joutuu meitä odottelemaan melko kauan. Omat vuoromme passintarkastuksessa menivät pikaisesti ja matkalaukutkin jo olivat odottelemassa hihnalla.

Hotellilla olimme puoli kuuden aikoihin. Emme edes suihkuun jaksaneet mennä vaan pistimme pitkäksemme sängylle lakana tarkastuksen jälkeen. Kello 9 soi huoneen puhelin ja kiinteistövälittäjämme ilmoitti olevansa odottamassa hotellin aulassa. Mitä...kuka...missä...oli hieman sekava olo. Välittäjä oli lähettänyt viestin Simon työmeiliin, että tulee hakemaan miedät aamulla, mutta Simo ei voinut missään lukea meileja, joten Ulyana joutui odottelemaan muutaman minuutin, kun saimme itsemme valmiiksi.

Tänään näimme neljä taloa, joista kaksi ensimmäiseksi nähtyä jäi mieliimme. Kolmas talo oli liian paikallisen oloinen...hometta näkyi olevan huoneiden nurkissa ja seinä seinäpinnat olivat kurjan näköisiä. Puutarhakin oli epäsiistin näköinen. Viimeinen talon piha oli viihtyisä, ehkä kuitenkin liikaa puita...hedelmä sellaisia. Sisätilat olivat suhkoht kunnolliset, hieman meitä ällistytti, sillä pesukoneen paikka oli eteisessä, josta taloon tullaan sisälle. Huomenna uudelleen katsomaan talo nro 2, tällä kertaa todella tarkasti. Talossa ei ole keittiökalusteita lainkaa, saamme kuulemma itse toivoa millaisen keittiön haluamme. Keittiössa on tapetit seinissä muiden huoneiden tapaan, joten sitä pitää huomenna miettiä haluammeko sellaisena vai emme.

Illalla kävimme syömässa hotelli Otrar:n ravintolassa...ruoka oli aivan samaa kuin kaksi kuukautta sitten niin aamiaisella, lounalla ja illallisella. Olisikohan kokin vaihto paikallaan, jos muuta ei osaa tehdä, kuin samat liha- ja kalaruoat...niin ja salaatit.

Kello on kolme tuntia suomea edellä ja kaksi tuntia Shanghaita jäljessä. Kirjoituksessa näkyvä kellon aika on Almatyn aikaa.